Syysloma, loma, "loma"...

Niin. Taas on yksi niistä hetkistä, kun kaikki ei-opetustyötä tekevät saavat kateellisena julistaa ympäri kyliä, miten helppoa ja epäreilua opettajien elämä on: lomasta lomaan. Vastahan niillä oli yli kaksi kuukautta pelkkää kesälomaa, ja nyt niillä on syysloma, kunnes tulee uskomattoman pitkä joululoma.

 

No, totuus on kuitenkin jotain ihan muuta. Ainakin allekirjoittaneen kohdalla. Olen tehnyt huomisesta alkaen päiväkohtaisen suunnitelman, jonka mukaan ”lomailemalla” saan tehtyä kaikki ne työt, jotka minun ON PAKKO tehdä LOMAviikon aikana. Enkä tarkoita nyt siivoamista tai pyykkäämistä (ne kuuluvat viikkoon muutenkin), vaan esseiden, tekstitaidon vastausten, mielipidekirjoitusten, vastineiden lukemista, korjaamista ja arviointia. Tämän lisäksi kursseja täytyy suunnitella, tehtäviä muokata ja materiaaleja hioa. Eikä pidä unohtaa, että minulla on parhaillaan menossa kaksi verkkokurssia, jotka vaativat päivittäistä seuraamista ja osallistumista, vaikka olenkin lomalla.

Onneksi on kuitenkin kaksi ihanaa lasta, jotka pitävät huolen siitä, että äiti leikkii, lukee, touhuaa ja laittaa ruokaa koko valoisan ajan.

Kun sitten kaiken tämän lomailun jälkeen pääsee takaisin töihin, ei tarvitse miettiä, tuliko levättyä riittävästi. Etukäteen on jo selvää, ettei hetkeäkään ehdi lepäillä – saati lomailla.

Kuinka moni ei-opettaja mahtaa lomailla yhtä rennoissa merkeissä?