Onhan kai selvää, että jos yksityishenkilö ryhtyy kirjoittelemaan omia ajatuksiaan blogiin, tulee niistä automaattisesti julkisia - vaikkei kukaan lukisikaan, ja miksi lukisikaan. Julkisessa ammatissa olevana haluan kuitenkin jollakin tasolla pitää yksityisminäni erossa työminästäni, vaikka kyseessä on yksi ja sama henkilö. Tämä ei johdu siitä, että vetäisin töissä koko ajan jotain roolia, jonka heitän syrjään työpäivän päätteeksi, vaan huomattavasti käytännöllisemmästä syystä: etäisyys opiskelijoihin ylläpitää auktoriteettia. Pääsen siis helpommalla töissä. Opiskelijatkin vielä menevät, koska he lukiolaisina ymmärtävät jo, että opettajakin on vain ihminen, eikä mitään sen kummallisempaa. Vanhemmat omine kuvitelmineen opettajasta ja opettajuudesta lienevät kaiken takana se todellisin ja painavin syy.
On uskomatonta, miten mielikuvat nutturapäisestä jakkupukutantasta ovat juurtuneet syvälle suomalaiseen ajatteluun, siis silloin kun puhutaan opettajasta. Tähän muottiin pitäisi valaa kaikki (nais)opettajat, vaikka väkisin, jos eivät siihen muuten suostu. Alkuaikoina jouduin useinkin vastaamaan tiedusteluihin uskottavuudestani ja auktoriteetistana, miksikö? Koska olen pitkähiuksinen blondi, joka pukeutuu vastoin jakkupukua ja toisinaan käyttää myös nuorien suosimia superstareja. Kuka sellaista muka kuuntelisi, saati uskoisi ja tottelisi. Sittemmin moiset utelut ovat vähentyneet - olen kenties tullut vanhaksi, vittumaisuus ei kuitenkaan ole alkuvuosista vähentynyt lainkaan.
Näistä lähtökohdista lienee pöllöä ryhtyä kirjoittamaan blogia, mutta johonkinhan minunkin täytyy saada purkaa ajatuksiani. Lienee tämä kuitenkin paikallislehteä parempi foorumi.
Siinä muotissa, josta meidän opettajanhuone valettiin, taisi olla valuvika... ;)
VastaaPoista