”Opettajaksi kannatta ruveta, koska
niillä on koko ajan vain erilaisia lomia ja töissäkin ne on vain muutamia
tunteja päivässä.” Vai miten se nyt siis olikaan? Olen lukiossa
työskentelevä äidinkielen opettaja. Ja kyllä olen ”töissä” keskimäärin 16
tuntia viikossa - siis vain muutamia tunteja päivässä. Mutta ne, jotka
kuvittelevat, että tämä on totuus tekemästäni työstä, ovat täysin
väärässä. Käyn ”töissä”, siis koulurakennuksessa, pitämässä oppitunteja,
joilla pyrin opettamaan äidinkielen lukion opetussuunnitelmassa määriteltyjä
oppisisältöjä. Niissä vaaditaan muun muassa opiskelijoilta laajaa
tekstilajituntemusta. Tämä toteutuu lähes poikkeuksetta tuottamalla itse. Ja
tästä minun työni sitten alkavatkin. Kun olen ollut töissä ne muutamat
säälittävät tunnit, pääsen kotiin, mutta en suinkaan lepäämään tai viettämään
vapaa-aikaa, kuten yleisesti täysin virheellisesti kuvitellaan, vaan pääsen
kotiin jälleen tekemään töitä.
Kotona töiden parissa vierähtää
päivittäin tuplasti enemmän aikaa kuin varsinaisesti töissä, eli
konkreettisesti koulurakennuksessa. Kotona korjaan ja kommentoin opiskelijoiden
tuotokset, suunnittelen seuraavan päivän oppitunnit ja haen niitä varten
mahdollisimman tuoretta materiaalia, jota hyödyntää opetuksen tukena. Lisäksi
joudun jatkuvasti päivittämään tietouttani opettamieni asioiden suhteen, koska
maailma muuttuu (Eskoseni). Aloin toissa vuonna pitää kirjaa kotona tekemistäni
töistä ja niihin käytetystä ajasta. Lähinnä siksi, että halusin selvittää
itselleni, kuinka paljon töitä todellisuudessa teen. Pidin kirjaa kolmen
kuukauden ajan, mutta sen jälkeen lopetin, koska kirjaaminen osoitti minulle
liian selkeästi, kuinka paljon teen töitä, joista minulle ei makseta mitään.
Kuinka monessa muussa ammatissa mahtavat työntekijät tehdä työnantajalleen
ilmaista työtä - vain siksi, että se kuuluu ammattiin - ei missään!