Mistä niille muka maksetaan?

”Opettajaksi kannatta ruveta, koska niillä on koko ajan vain erilaisia lomia ja töissäkin ne on vain muutamia tunteja päivässä.” Vai miten se nyt siis olikaan? Olen lukiossa työskentelevä äidinkielen opettaja. Ja kyllä olen ”töissä” keskimäärin 16 tuntia viikossa - siis vain muutamia tunteja päivässä. Mutta ne, jotka kuvittelevat, että tämä on totuus tekemästäni työstä, ovat täysin väärässä. Käyn ”töissä”, siis koulurakennuksessa, pitämässä oppitunteja, joilla pyrin opettamaan äidinkielen lukion opetussuunnitelmassa määriteltyjä oppisisältöjä. Niissä vaaditaan muun muassa opiskelijoilta laajaa tekstilajituntemusta. Tämä toteutuu lähes poikkeuksetta tuottamalla itse. Ja tästä minun työni sitten alkavatkin. Kun olen ollut töissä ne muutamat säälittävät tunnit, pääsen kotiin, mutta en suinkaan lepäämään tai viettämään vapaa-aikaa, kuten yleisesti täysin virheellisesti kuvitellaan, vaan pääsen kotiin jälleen tekemään töitä.

                 

Kotona töiden parissa vierähtää päivittäin tuplasti enemmän aikaa kuin varsinaisesti töissä, eli konkreettisesti koulurakennuksessa. Kotona korjaan ja kommentoin opiskelijoiden tuotokset, suunnittelen seuraavan päivän oppitunnit ja haen niitä varten mahdollisimman tuoretta materiaalia, jota hyödyntää opetuksen tukena. Lisäksi joudun jatkuvasti päivittämään tietouttani opettamieni asioiden suhteen, koska maailma muuttuu (Eskoseni). Aloin toissa vuonna pitää kirjaa kotona tekemistäni töistä ja niihin käytetystä ajasta. Lähinnä siksi, että halusin selvittää itselleni, kuinka paljon töitä todellisuudessa teen. Pidin kirjaa kolmen kuukauden ajan, mutta sen jälkeen lopetin, koska kirjaaminen osoitti minulle liian selkeästi, kuinka paljon teen töitä, joista minulle ei makseta mitään. Kuinka monessa muussa ammatissa mahtavat työntekijät tehdä työnantajalleen ilmaista työtä - vain siksi, että se kuuluu ammattiin - ei missään!

Suomessa keskimääräinen säännöllinen viikkotyötuntimäärä on 40 tuntia. Tähän keskimääräinen palkkaus perustuu. Näin on myös opettajilla, vaikka he eivät määrällisesti näin paljon oppitunteja pidäkään. Oppituntien lisäksi opettajien palkkaus koostuu korjaamisesta, tarkistamisesta, suunnittelusta. Näihin kaikkiin käytetty aika kun lasketaan yhteen, saadaan opettajan viikoittainen työtuntimäärä. Lopetin omien työtuntieni kirjaamisen siksi, etten kirjaamieni kolmen kuukauden aikana päässyt yhtenäkään viikkona alle 50 työtunnin. Kaikesta tästä huolimatta, rakastan työtäni! Minulle on ainakin selvää, mistä palkkani ansaitsen. Tiedän kyllä, etteivät kaikki opettajat ymmärrä palkkausperusteita ja täytä viikkotyöaikaansa - osa ei varmasti lähellekään -, mutta se ei ole minun ongelmani. Toivon vain, ettei minua sotketa heihin. Ne opettajat, joiden työpäivä päättyy, kun koulun ovi selän takana sulkeutuu, ovat täysin väärässä ammatissa.