Koeviikko - lukio-opettajan henkilökohtainen loma?

Useanlaisia juttuja sitä aina kuulee, kun kylillä liikkuu, mutta kyllä ehdottomasti parhaimmasta päästä oli vahingossa kuulemani keskustelu lukion opettajien koeviikoista, jotka siis keskusteluosapuolien mukaan ovat opettajille lomaviikkoja. ”Siellä ne vaan istuu opettajanpöydän takana ja facettaa tai pelaa tietokoneella, kun oppilaat yrittää tehdä koettaan. Ja siitä niille siis maksetaan.” Juuri näin! Ei kai sitä koeviikkoa voisi tämän paremmin enää tiivistää. 

Näin opettajan näkökulmasta koeviikko on kuitenkin jotain ihan muuta. On totta, että koetilanteessa luokassa opettajat istuvat opettajanpöydän takana. Koevalvonta on koeviikolla käytännössä opettajan ainoa lepohetki, jos sen sellaisena haluaa pitää, joten jokainen tehköön pöytänsä takana, mitä haluaa. Varsinainen työpäivähän alkaa kokeen päätyttyä. Harvat tulevat ajatelleeksi, kuka koeviikon kokeet korjaa, saati kuinka kauan korjaamiseen menee aikaa. Lukion kokeita ei voi vain vilkaista ja lyödä oikein-merkkiä perään. Ne pitää ihan oikeasti ajatuksella lukea ja arvioida, ja lähes poikkeuksetta vielä kommentoidakin. Tämän tekemiseen menee oppiaineesta riippuen X määrä aikaa. Allekirjoittanut lukee keskimäärin neljän opiskelijan tuotoksen tunnissa. Jos (ja lähes aina kun) ryhmässä on sellaiset kolmisenkymmentä opiskelijaa, ei tarvita edes pitkää matematiikkaa osoittamaan, että tavallisen työpäivän tunnit eivät riitä kokeiden korjaamiseen. Siihen pitää käyttää vielä työpäivän ulkopuolisiakin tunteja. Kun tähän yhtälöön lisätään sitten vielä jokaisen henkilökohtainen elämä (kyllä opettajallakin on oma elämä) puolisoineen, lapsineen ja harrastuksineen, on selvää, etteivät vuorokauden tunnitkaan aina riitä. Tästä syystä useimmat opettajat käyttävät koeviikon koevalvontatuntinsa edellisen päivän kokeiden korjaamiseen, eivät ”facettamiseen” tai ”koneella pelaamiseen”.

Olisi mielenkiintoista tehdä tutkimus siitä, kuinka moni muussa ammatissa (tai toisella koulutusasteella) työskentelevä käyttää niin sanottua vapaa-aikaansa töiden tekemiseen. Melko harva! Lukio-opettajalla ei vain satu olemaan muita vaihtoehtoja, kun kokeet pitää palauttaa ja uusi jakso aloittaa. Uusi jakso, joka päättyy jälleen koeviikkoon, jolloin ei ehdi nukkua, kun pitää yötkin käyttää korjaamiseen. Ja taas alkaa uusi jakso, joka päättyy koeviikkoon, joka taas rokottaa yöunia. Tämä sumu päättyy vasta keväällä, viikolla 22, lauantaina, kun valkolakit painetaan päähän. Pandasilmät saa nukuttua pois hyvällä tuurilla juhannukseen mennessä, mutta aina sekään ei vielä riitä. Kaikesta tästä huolimatta, minä rakastan työtäni, enkä päivääkään vaihtaisi pois!

Ne, jotka kadehtivat lukio-opettajan (koeviikolla toteutuvaa) helppoa elämää, voisivat tulla edes kerran kokeilemaan, miltä se todellisuus tuntuu.